Monesti oon kuullu, että en pärjää missään, liian monesti oon kuullu sen omien korvien välistä. Miks pitää aina polkea itteensä viä syvemmälle kuoppaan mitä jo on? Miksei ikinä osaa sanoa ittestään mitää hyvää?
Montako kertaa oot keksinyt ittestäs kolme huonoa asiaa helpommin ku edes yhen pienen kehun? Katsotko "parempia" ihmisiä niinkuin jumalia ja toivotko olevasi samanlainen? Oletko koskaan miettinyt, että haluaako joku olla samanlainen kuin sinä? Sehän ei ole vaihtoehto, vai mitä?
Mitä jos et enää syyttelisi itteäs? Kirjoittaisit kerran päivässä jotain positiivista ittestäs ja todella tarkoittaisit sitä. Kuulostaa liian helpolta? Kokeillaanko? Tehään oma mieli paremmaksi! Mä voin alottaa, okei?
Osaan kuunnella.
Noin. Helppoa? Kokeillaanko uudestaan?
Tiedän pystyväni kaikkeen.
Kaks jo tälle päivälle, muttei viäkää hymy uskalla näkyä. Asiat voisi olla huonommin vai mitä?
Nyt hei oikeesti! Pää pystyyn, ei ne sun varpaat siitä muutu vaikka kuinka niitä kyyläät! Aurinko paistaa mihin risukasaan tahansa, kunhan vaan tarpeeksi uskoo:)
Sä pystyt kaikkeen!
Muista se.
Nyt
Ja aina
Joku todella uskoo suhun, mikset säki siis uskois ittees?
-Eeva
P.s. Kaipaan lisää kommentteja :) rohkeesti vaan! ei sua kukaa pure :)
